Elossa ollaan, kasaantuvasta univelasta huolimatta. Miksei ihminen opi koskaan menemään ajoissa nukkumaan? Heräsin viime yönä 3.45 syvimmästä unesta luullen et oon myöhäs töistä. Kivoja noi tollaset paniikkiherätykset, yritä sitte tommosen jälkee nukkuu se jälellä oleva kaks tuntia ennen kellon soittoa. No way. Ei onnistu.
Viime vkl oli kovin mukava, taas. Ainakin suurimmilta osin, inhottavampi osio oli kyl täysin itseaiheutettua, mut eipä siitä sen enempää.. Perjantaina lähdin siis töistä ajamaan kohti siskon hoodeja Espoossa, tarkoituksena nähdä kaveria ennen sen laivareissua, ja suunnata itse illalla Amaranthen keikalle. Aikataulut kusi niin lahjakkaasti että kerkesin 45min höpöttää kaverin kanssa, ennen kun pitiki jo juosta valmistautumaan iltaan.. Epätoivon iskiessä hiuksia laittaessa ja meikatessa, päätin luovuttaa ja lähteä ilman sen suurempia ehostuksia liikkeelle. Piilarit ja rajaukset simmuihin ja eikun menoks.
Sovittiin että nähään kaverin ja sen kaverien kanssa keskustassa ennen keikkaa, näin tehtiin. Matka Nosturille sujui mukavia rupatellessa ja nauraessa. Paikalle päästii just sopivasti kun lämppäribändi Smash into pieces oli keikan puolivälissä. Ihastuinpa sitten lämppäriinkin niin tulisesti et piti vallan ostaa paita ja levykin! Kundien ulkonäöllä ja lavahabituksella ei sitte tietenkää ollu mitää tekemistä sen kanssa ! Porukkaa oli keikalla iha hitokseen siteeratakseni erästä Imatralaista. Tein taktisen virheen poistuessani hetkeks ennen Amaranthea ja päädyin chillailee seinän viereen. Eipä se tosin menoa haitannu!
Keikka oli aivan mahtava, saatto olla et itkupilli ehkä tirautti pari kyyneltä. Iiiiiiih!
Saatto myös olla et mun sisäinen fanityttö kirku onnesta paitaständille loikkiessaan, kun bändin jäsenetkin salakavalasti hiippaili jakelee nimmareita! Ja varsinkin kun Jake raapusti omansa mun ranteeseen, ja halas mua! Yhteiskuvaki piti saada, hetken joutu keräilee itteään enne ku siihe kykeni. Kuva on niin kauan ihan siisti, kun ignooraa mun harhailevan katseen ja "iik-en-saa-henkee-apua-paniikki" ilmeen sekä hillumisesta kärsineen tukan. :D Ei luoja mikä ääni sil miehel on, meinasin valuu jonneki lattialle kun se alko höpisee. I-H-A-N-A!
Fanityttöily vuodatus loppu sit tähän. Tarpeeks hysteriaa yhteen postaukseen!
Kotimatka keikalta sujui mukavasti, matkaseuraksi sain kaverin kaverin johon törmättii mun junaa venaillessa. Höpöteltii matka sitte musiikista ja muusta tärkeestä. Uudet ihmiset on kivoja! :)
Lauantaina sit näin lapasta Helsingin suunnilla, pyörittiin kaupoissa, käytiin syömässä ja juteltiin ummet ja lammet kaikkee fiksua. Tai vähemmän fiksua. Onnistuin kuluttamaan törkeen summan rahaa Morticiaan, koska myyjäneitokainen oli viisas ja huomas heikon shoppailulakkoilijan. Päädyin sitte sovituskoppiin kera maailman mageimman pikkumustan ja cooleimman korsetin.. Eihän siitä mitää hyvää seurannu, tai seuras, ainaki ko. liikkeen liiketoiminnalle. Hupsista. Oli muutenkin vallan mukava lauantai. Harmi vaan sen päivän luonnollisena jatkumona saapuu ennen pitkää sunnuntai, joka on maanantain lisäks yks synkimmistä päivistä koskaan, ellei lasketa sitä et sillon on treenit. Joihin en kuitenkaan ehtinyt tällä kertaa..
Kaikenkaikkiaan oli taas jälleen kerran ihan superi viikonloppu! Kiitän asianosaisia. Uusiks taas piakkoin! Ens viikonloppuna? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti