Inkspiration.

Viikonloppu oli kerrassaan parhain hetkeen, paljon extempore fiilispohjalta tehtyjä juttuja, hyvää seuraa, roller derbyä ja muuta mukavaa tekemistä. Unet jäi hivenen vähäisiksi, mut kaikki muu kiva korvaa tän vieläki jatkuvan väsymyksen. Ainoo miinus pitänee antaa siitä että hukkasin mun hienon lepakkohuivin! Sniff. 

Mulla on pitkään muhinu päässä idea ekasta tatuoinnista. Tätäki oon vatvonu vaikka kuinka kauan, mut en oo uskaltautunu kuitenkaan asiaa suunnittelua suuremmalle tasolle viemään, koska en oo ollu täysin tyytyväinen ja varma siitä mitä haluaisin. Nyt mun visio ois piirtämistä ja yksityiskohtia vaille valmis, enää ei puuttus kun se hyvä piirtäjä ja se jonka kanssa sais tän projektin päätökseen.

Ideaa en tässä varsinaisesti aatellu suoraan jakaa, mut inspiskollaasi elementeistä joista toi mun unelmien tatska koostuu ois tässä:

Perus idis ois siis nörtti bad- ass Ariel, jossa kohtaa asenne, roller derby sekä fiftarihenkisyys kera noiden järkyttävän ihanien punasten pusuhuulten ja isojen silmien. :D Se että minne sen leiman tahdon, riippuu hyvinki pitkälti siitä kuinka paljon noista elementeistä saa revittyä matskua. Kylkeen ois hieno semmonen isompi, mut se kuulemma sattuu ihan helkkaristi, tiedä sit riittääks tämmösel nynneröl rohkeus siihen sit kuitenkaan.. :D

Jostain syystä myös industrialin hommaaminen samal rysäyksellä houkuttais jonku verran. Sitäki miettiny jonku vuoden pari, mut ei oo ollu sopivaa saumaa sitäkään ottaa, joten jokohan sitä kohta uskaltautuisi lävistettäväksi.. Viime kerrasta onki hetki aikaa !

Bats are taking over my closet..

Voihan lepakko. Ihan kun se Batman-haalari ei ois riittäny, ni tänää onnistuin törmäämään (kyllä, fyysisesti törmäämään) rekkiin jossa komeili huivi, joka oli kuvioitu milläs muullakaan kun niillä lepakkeilla. Itsehillinnän puuttuessa pitihän se kotiin raahata. Eiks oo ihan oikeutettua ostaa kirpparilla myytyjen tilalle uutta? :D

Voi luoja tätä väsymyksen määrää, nukuttua ei saa, siitä pitää huolen noi päänsisäset äänet jotka ei jätä mua rauhaan. Kuolema kuittaa univelat ja sillee. Plargh.

Huomenna olisi tarkoitus liikahtaa kohti Helsinkiä katsomaan ja oppimaan kuinka sitä roller derbyä pelataankaan! Muutama joukkuekaveri vahvistaa Jyväskylän rivejä, joten pakkohan se on mennä kannustaa, mikäli ääntä lähtee ! Tästä inspiroituneena tänään koitti operaatio "pimp my quads". Kännykkälaatu, koska laiskuus.

Leopardinauhat ja pinkit siivet tekee ihmeitä, nyt voin sit ens treeneissä viuhtoo menemään siivet ilmavirrassa lepattaen. Olettaen että parin viikon tauon jälkeen pysyn pystyssä..

Derbystä muihin urheilujuttuihin. Mä oon muuten aina jotenki vierastanu tätä vallitsevaa urheilukulttuuria ja sitä kuinka fanaattisesti urheiluun suhtaudutaan. En oo aiemmin tajunnu mitä siistiä on esimerkiks fanittaa jotain lätkäjoukkuetta tai jotain tiettyä lajia. En oo tajunnu sitä et miks niis peleissä pitää ravata ja miks niist pitää vaahdota. Pakko alkaa vissiin kääntää kelkkaansa pikkuhiljaa, koska musta on kasvamassa pelottavaa vauhtia samanlainen fanaatikko derbyn suhteen, ku mitä muutama kaveri on esimerkiks  lätkän tai hiihdon suhteen.. :D Mun potema urheiluviha tosin juontaa juurensa ainakin osittain johonki lapsuusaikoihin, ku muistan et porukat inhos yli kaiken kaikkia mahollisia urheilulajeja ja erityisesti niiden fanaattisia kannattajia, eikä ne ollu erityisen hyviä pitämään sitä salaisuutena muulta maailmalta. Tai multa.

Aamukahvia ryystäessäni koin jonkun valaistumisen ja taiteilin viisauden sanoja jääkaapin oveen muistuttamaan siitä että sitä on ihan itte vastuussa omasta onnellisuudestaan. Sen jos muistais niinä päivinä kun tuntuu silt et elämä potkii teräskärkisel maiharilla päähän..

Picture(less) introduction.

Jou. Piu. Tai miten tääl sit onkaan tapana tervehtiä.

Lukuisista epäonnistuneista bloginpito yrityksistä huolimatta päätin jälleen kerran viskata vanhan  menemään ja perustaa uuden. Miksikö? Siksi että mulla on ihan uusi konsepti tämän kyseisen blogin ylläpitoon, nimittäin se että sitä ei ole. Suhtaudun hyvinkin liberaalisti blogin sisältöön ja kirjoitusasuun ja päivitystahdista en aio ottaa mitään paineita. Edelliset kun on kaatuneet siihen että oon pääni sisällä rajannut blogin sisällön liian tarkasti johonkin kategoriaan, ja ottanut kamalaa stressiä siitä kun pitäis kirjottaa mutta kun ei tuu tekstiä. Joten aika pistää uusi lähestymistapa käytäntöön!

Jotta ette olis ihan ulalla millanen urpo tän epätoivosen uuden bloggausyrityksen takana on, seuraa muutama fakta. Ruudun takana kirjoittelee siis 23-vuotias elämäänsä toisinaan hyvinkin kyllästynyt yksilö,joka saattaa jonakin hetkenä nauttia elämästään ehkä liiankin täysillä ja olla onnellinen kuin giganttisen pähkinän naamariinsa tunkenut kurre, ja toisena hetkenä taas pudota pilvilinnoistaan hyvinkin rajusti tömähtäen takaisin tavallisten kuolevaisten pariin. Ruudun takana möllöttävä ihmisriekale rakastaa muunmuassa musiikkia, pelejä, Disney-leffoja, bassonsoittoa, valokuvausta, roller derbyä, kissoja, kaikkia höpöhöpö tyttöjuttuja, hyviä keskusteluja,sarjakuvakrääsää (batman <3) sekä mielikuvituksellisia ihmisiä. Tämä kyseinen yksilö myös omaa itse mitä lennokkaimman mielikuvituksen, semisarkastisen asenteen, urpoja mietteitä, kasvavan addiktion korkokenkiin, leffoihin ja sarjoihin, kahviin, sekä pakollisen tarpeen puhua . Paitsi vieraille en puhu, koska äiti on opettanu ettei saa. Hah.

Kyseessä olevalla pallerolla on toki myös inhonkohteita, joista lähes satavarmasti on luvassa avautumista. Muutamia mainitakseni: ötökät, tyhmät ja ajattelemattomat ihmiset (rinnastettavissa ötököihin..), turhanpäivänen valitus, tekopyhyys.  Jännä et lähes kaikki näistä liittyy ihmisten luonteenpiirteisiin. Mikä ihmisviha? Onks se ruokaa?

Työstäni en aio sen suuremmin avautua,  sen verran voin paljastaa että se liittyy jollain tapaa tän pallon viattomimpiin ja hienoimpiin yksilöihin. Kukaanhan ei toki arvaa tän argumentin pohjalta mitä teen. :D 


Pitemmittä puheitta, tervetuloa tutustumaan ristiriitaiseen, ehkä hitusen vinksahtaneeseen (mielikuvitus)maailmaani. Toivottavasti nautit seurasta. Epäilen, mut ainahan sitä voi toivoa.