Sparrow!

Hola!

Jokunen tovi on taas kulunu edellisestä postauksesta. Koska laiskuus, inspiroitumattomuus (onks se ees sana?), pään sisäset peikot ja muut hitusen tärkeämmäksi koetut asiat, tääki on viettäny hiljaiseloa.

Syy miksi aattelin tätäkin hitusen päivitellä on se, etten jaksa lätkiä Facebookiin tai Instaankaan kaikkia kuvia ja sepustuksia mm. muutamasta tuunausprojektista mitä on tässä viime aikoina ollut aikaa tehdä.  Ilmeisesti jotain hyötyä kai tästä työttömyydestäkin, kämppä kiiltää ja tylsyyksissäni päätin alottaa semmosen kuntokuurin. Täl hetkellä kokeilussa Jillian Michaelsin kuuden viikon ohjelma noiden ikiunta uinuvien vatsalihasten herättämiseks. :D Plus oon yrittäny muka syödä terveellisesti.

Anyway, ensimmäiseen tuunausprojektiin sain idiksen kun löysin jonkun vanhan eskarikuvan, jossa mulla oli päällä joku hirvitys-kammotus farkkutakki. Samalla muistin nähneeni jossain lehdessä kivan näkösen takista tuunatun liivin, johon oli kirjottu joku varpunen. Joten lähinpä sitten kiertelee paikallisia kirppareita, joista sitte nappasinkin mukaani vitosella kaksi lasten farkkutakkia. :D

Seuraavana pitikin ostaa värit, joilla saisi takkien värimaailman kohdilleen. Itse päädyin ostamaan halvinta mahollista tekstiiliväriä, koska en halunnu kuluttaa omaisuutta tähänkään projektiin. Nappasin mukaani mustan ja harmaan värin.

Oikeaoppisesti jos haluaisi värjätä jotakin, niin tuon värin ohjeet ainakin käski joko käyttämään pesukonetta tai jotain 8-10 litran kattilaa. Vähä harvemmin on tullu tarvittuu semmost 10 litran pataa, ni ei yllättäin löytyny kaapista. Näin ollen päädyin kylpyhuoneeseen 10 litran metalliämpärin, sekotuskepin ja vedenkeittimen kanssa. :D  Ja jätin liivin huoletta lillumaan väriseokseen tunniksi pariksi kunnes se oli kokonaan jäähtyny, huuhtelin ja annoin kuivua. Hyvin tarttu väri tuollakin metodilla, vaikka ei siitä ihan kyllä harmaata tullut. Ennemminkin tummansininen vaaleemmilla kohdilla.

Seuraavaksi halusin tottakai kirjoa sen kirotun tipun liivin selkämykseen,mut ei mulla mitään jäljennyspaperia ollut ja kun ei oo ihmist siunattu piirtämistaidoillakaan ni tein sitte vaikeimman kautta. Valokopio tipun kaavakuvasta, nuppineuloilla kiinni liivin selkään, ja kirjomaan sitte ääriviivoja pitkin. Aikaa meni iäisyys ja pinna meinas palaa noin viiskyt kertaa, mut valmista tuli. Ei se täydellinen ole, mut tykkään silti. :) Projekti opetti ainaki sen et joko en kirjo enää koskaan tai sitte ennen ku alan seuraavaa hommaa suunnittelee, ostan suosiolla ne tarvittavat välineet ensin.

Muu koristelu oliki sit seuraava pohdinnan aihe. Päädyin sitte turvalliseen ratkasuun ja sommittelin niittejä liivin taakse alareunaan, ja samoin etureunaan. Kaulukseen niiteistä "kolmiot" ja etutaskuihin välirenkaiden avulla ketjuja roikkumaan sekä Eiffel-torni & siipiriipukset. Vähän yritin ratkojalla ja hiomapaperilla rikkoo pintaa mut muutinkin mieleni sen suhteen kesken kaiken. :D

 Lopputulos on omasta mielestäni ainakin suht onnistunut, ajatellen kuitenkin että alotus vaiheessa mulla oli käsissäni kulahtanut lasten farkkutakki, ja lopputuloksena taas taatusti uniikki ja erilainen liivi. :D

Saattaa olla et alan pikkuhiljaa kääntää kelkkani liivien suhteen, en oo oikeen koskaan osannu pitää niitä. Muiden päällä ne on näyttäny hyvältä, mut jostai syystä oman ruhon yllä ne on ollu aika kamalia. :D Tän kanssa mä ehkä kykenen elämään! 

I'm in a fight with the world but I'm winning

Eilisen positiivisuuspäivityksen vastapainoks tää päivä tuntukin sitte melkosen ankealta. Aamulla fiilis oli ihan jees, oli mahtavuutta lähteä töihin ilman takkia mekko päällä ja vielä kivempaa oli kuunnella autossa ällösöpöä tyttömusiikkia mukana hoilaten ku mikäki karaokekuningatar. Jossain välissä fiilis kuitenki koki mahalaskun. Työpäivää vois kuvailla Pasilastakin tutulla fraasilla  "no huh huh", vaikka loppua kohti sekin kyllä parani huomattavasti.

"Some days just don't let you stay grumpy"

 Työpäivän jälkeen päädyin seikkailemaan kirjakauppaan, ja totesin että mulla on joku fiksaatio muistikirjoihin. Ostan aina mitä kauniimmilla kansilla varustettuja muistikirjoja, mutta hyvin harvoin ne päätyy käyttöön saakka. Tänään löysin kuitenkin niin sopivalla kannella varustetun muistikirjan ettei sitä voinut jättää ostamatta. Päätin että tuohon kyseiseen kirjaan laitan ylös joka päivä ne asiat jotka on saanut mut iloiseksi. Tai jotka on muuten vaan hymyilyttäneet. Tällekin päivälle, vaikka se vaikuttikin alkuun ankealta, löytyi yllättävän monta pientä asiaa jotka aiheutti hymähdyksiä ja iloa.. :) 

Toisen muistikirjan (matkapäiväkirjan) ostin sillä perusteella, että se rohkaisisi ehkä vihdoin ja viimein suunnittelemaan ja toteuttamaan jonkun pidemmän ulkomaan reissun.. ;) Pelkkä kirja tuskin siihen ihmeeseen pystyy, mutta josko semmosen omistaminen aikaansaisi innostuksen suunnittella reissua kunnolla. Hyvin suunniteltuhan on puoliks tehty?

Eilen mun piti alunperin postailla yhestä tuunausprojektista, mutta muutinki mieleni viime hetkillä. Tänäänkään en siitä enempää hölise, mut vinkkinä seuraavan postauksen aiheesta toimikoon jälleen kerran kuva:

Niittejä, niittejä, niittejä..

Mulla on tänään hyvä päivä!

Ihan vaa tiedoksenne! Hymyilyttää niin et meinaa nassu revetä. :)

Hyvä päivä siitäkin huolimatta että unohdin tän päivän ruuan oleellisen ainesosan kauppaan ja näinollen en tiiä mitä syön. Kynsiäni varmaan. Mut ei sekään haittaa!

viisauden sanoja.

Hyvän fiiliksen syiksi voisi mainita esimerkiksi sen että kuulin jotain tosi  positiivista (ja osan mielestä on varmaan kauhean pinnallista ilahtua tästä) mun ulkoisesta olemuksestani, just semmosella hetkellä kun mikään ei hymyilytä. Kävin siis apteekissa hakemassa täydennystä lääkekaappiini. Jonossa ollessani tuli eräs noin kuusissakymmenissä oleva nainen viereeni ja pahoitteli kohteliaasti häiriötä.

"Anteeksi neiti, mutta nyt on pakko sanoa sinulle yksi asia. Olet kaunein nuori nainen, jonka olen koskaan tässä kaupungissa nähnyt. Ja noi sun hiukset, jos olisin itse nuorempi ja uskaltaisin, niin laittaisin samanlaiset. Olet ihana!"

Jotenkin tuntuu että tässä kyseisessä kylässä (ja kenties muuallakin) yleinen mentaliteetti on se että harvoin sanotaan mitään positiivista kenenkään tekemisistä, ulkonäöstä tms, vaan keskitytään enemmän negatiivisten asioiden jauhamiseen (parhaassa tapauksessa selän takana) tai vaihtoehtoisesti kukaan ei noteeraa sinua mitenkään. Kumpikaan edellä mainittu ei varmasti tee pidemmän päälle kenellekkään hyvää, vaikka käytöksen kohteena olisikin ihminen kera terveen itsetunnon. 

Joskus on vaan ihan käsittämättömän mahtavaa saada positiivista palautetta, vilpitöntä sellaista. Sellaiselta ihmiseltä jolla ei ole taka-ajatuksia. Joka ei sano asioita vain sen takia että haluaa saavuttaa sillä jotakin. Paitsi ehkä itselleen ja palautteen saajalle hyvän mielen. :)

happyface!

Voisin yrittää omalta osaltani parantaa tätä toisinaan liiallisessa negatiivisuuden ilmapiirissä vellovaa maailmaa sillä, että sanoisin edes yhdelle ihmiselle jonkun  positiivisen asian joka päivä. Voisin myös haastaa kaikki muutkin samaan!

Myöskin se et ulkona on +25 astetta, ja aurinko paistaa, aiheuttaa jonkun kumman ilmiön mikä vetää suupieliä jatkuvasti ylöspäin. Kohta on kyllä pakko poistua tästä kirotusta kämpästä ja mennä nauttimaan tosta säästä ennen ens viikon työputkea! :)

Loppukevennyksenä kuva, jonka kauneudesta voi olla montaa mieltä. Ei pidä ottaa itteään liian vakavasti, on ihan ok väännellä naamaansa jos hississä haisee kakka ja ottaa siit kuva! :----D

Somehow this hell is home.

Puff!

Kuten joku on ehkä saattanut huomata postaustahdista, oon jälleen hukannut inspiraation ja intohimon lähes kaikkea tekemistä kohtaan. Okei, no en kaikkea kohtaan mut kaikkea ylimäärästä. Vanhat tekosyyt töistä, siivoamisesta ja muusta diipadaapasta vois heittää tähän väliin, koska sitähän tää armas arki on ollu enimmäkseen. Ellei lasketa sitte sitä et oon taas luuhannu lähes joka viikonloppu Helsingin suunnilla, millon näkemässä siskoa, porukoita ja kavereita, millon sitte reivaamassa erinäisissä hardstyle-pippaloissa, riekkumassa muilla keikoilla tai pyörimässä Messukeskuksessa. :D

April Fools Day / makeover !

Keikkoja on tosiaan tullut käytyä vilkuilemassa urakalla, ensimmäisenä vois mainita tosiaan sen Brennan Heartin & Code Blackin. Eturivin hurmaa, armotonta tamppausta joku viis tuntia ja naamalle jumahtanut kestovirne joka ei ottanu kadotakseen viikkoon pariin vaikka paskaa sato niskaan ämpärikaupalla. Uusia kivoja tuttuja ja vanhoja naamoja. Kaikinpuolin mahtava reissu, vaikkakin nilkka jaksaa muistutella edelleen siitä et sitä ei oo ehkä tehty useiden tuntien jatkuvaa tanssimista varten.. Hups. Jos ei muuta ni ainaki teippaus on tullu tutuks!

Vappunaamarit!

Vappukin oli, ja itse vietin kyseistä juhlaa ystävän ja muutaman muun kanssa Helsingissä, aloittaen puistoilulla ja päättäen illan Stam1nan keikalle Virgin Oiliin. Oli niin hauskaa että ilta päättyi Tuhkimon leikkimiseen sillä lennellessäni pitkin poikin permantoa ja riehuessani ku mikäki puolimieli, lens mun tossu jonnekin. Apujoukoista huolimatta kenkä oli ja pysyi hukassa. Ystävällinen daami taksijonossa lainas mulle balleriinojaan. Ehkä mun usko ihmiskunnan hyvyyteen palaa vielä joskus. Vapun jälkeen suuntasin yhdeksi päiväksi töihin, ja palasin sitten ihmisten ilmoille ja Haloo Helsingin keikalle ystävän kanssa. Keikassa ei ollut moitittavaa (sen sijaan muutamat ihmiset ois voinu opetella perus käytöstapoja) , saatoin olla nyyhky ja vähän vollottaa parin biisin aikana. Ei kerrota kellee! ;) Ostin myöski paidan, jossa on avautumisraidan lyriikoista pätkä. Jee.

Junamatkailua. Eksoottisessa A-junassa! :---D

Keikkareissuputken päätti torstaina se kaikista eniten odotettu, jonne liputki oli hommattu puolta vuotta ennen. Nimittäin Alkaline Trio. Torstain keikka oli Nosturissa ja päätti ko. yhtyeen euroopan rundin. Mul ei oo muuta sanottavaa kun se et oli just niin mahtava keikka ku mitä odotinkin. Jäi siit jotai konkreettisia muistojakin, kriminaalina revin keikkajulisteen mukaani, kehystin sen ja laitoin seinälle. :D Vähemmän rikollisesti hankittuna oheistuotteena mukaan lähti myöskin huppari.. Joka muuten on lämmin. Ja kiva. Hihihihiiii. 

Alkaline Trio & Bayside @ Nosturi 15.5.2014

 Oon mä kai jotain muutaki tehny ku ajellu autolla ristii rastiin. Innostuin mm. leipomaan jokunen hetki sitten. Keittiön ahtaus ja välineiden puute ei oo kauheesti innostanu mitään tuolla tekemään, mutta yks kaveri innosti kokeilemaan. Teinpä sitten ihan tajuttoman hyvän juustokakun! Lakritsi-sitruuna-valkosuklaa- juustokakusta saatto tulla mun bravuuri! Hieman vaa pisti ahistaa ku huomas syöneensä sen pariin kolmeen päivään kokonaan.. Piti viedä töihin mut unohdin sen joka aamu tonne jääkaappiin. Sit sitä ei enää yks kaks enää ollukkaan. Oho.

Leipomisen lisäks oon myös askarrellu kaikenlaist pientä. Pinterest on vaarallinen paikka, jos ei omat ideat miellytä ni sielt löytyy sit sata toteuttamisen arvosta. Itse toteutin lasipurkeille muodonmuutoksen pienten muovielukoiden ja spraymaalin avulla. Niist tuli itseasiassa aika hienoja! Ja pari tilaustaki sain noista. Löytäis vaan matskuja jostain vielä.. :)

Tän päivän oon suunnitellu kuluttavani raivosiivoukseen. Kämppä on kaaoksessa ja mun tekis mieli heittää puol omaisuutta ikkunasta. Jotta epätoivo ei eskaloidu siihen pisteeseen ni pakko kai yrittää nostaa ahterinsa ja tehä asialle jotain !

Sekametelisoppa

Elämän tähtihetkiä, kolaroitu auto (olis ees ollu oma, mut ei ku iskän..), sijaisauton kanssa toilailu, ittensä täydellinen nolaaminen, ja mitä näitä nyt oli. Olipahan muuten eka kerta ku pääsin ajelee ihan uudella autolla ! 

Kivat kaks viikkoa, hetkellisesti on taas tehny mieli huutaa perkelettä ja naama on ollu enemmän tai vähemmän rutussa 24/7. Aina ei kai voi olla kivaa ja helppoa.

Tulipahan kävästyä Herra Ylpön ja Ihmisten ikärajattomalla keikalla Nosturissa viime vkl, olis vissiin pitäny ottaa kamera mukaan. Ekaa kertaa koskaan keikalla oli nii vähän porukkaa et olis jopa ollu joku mahis saada jotain fiksuja kuviakin. Damn. Keikan jälkeen oli tarkoitus hengailla kaupungilla erään kaverin kanssa, mut sehän meniki sitte sujuvasti reisille. Lopputuloksena jänniä väärinkäsityksiä ja pahaa mieltä, kuinka ollakaan. Tosin ilta ei ollu ihan täys katastrofi, pitäähä sitä aina joku varasuunnitelma olla! :D

Seuraava keikka minne pitäis liikkua oliskin sit hieman erilainen, Brennan Heart 17.4 Circuksessa! Sit ois viel Haloo Helsinki ja Alkaline Trio toukokuussa...

"Sä olit komee ja vaarallinen

Karhea ehkäpä rikollinen

Sussa oli naiset kaatava uhmakkuus

Ja vaik sun silmät lasittikin

Mä niistä mun ikkunat rakensin

Sul oli ykkösvävyehdokkuus

Olit jännän erilainen

Suhun ihastui joka nainen

Sussa oli leuhkuus"

Haloo Helsinki - Sun kanssa pakenen 

Elättelen haaveita joistain suurista muutoksista, kerään rohkeutta niiden toteuttamiseen. Uskaltaisinko? Mitä jos epäonnistun? Pieni ääni pään sisällä kuiskaa että mitä sitten, ei siihen kuole. Siitäkin huolimatta epäröin. Ehkä joskus saan tehtyä päätöksiä.

Basson soittelukin etenee, en oo ehkä ihan niin hanurista ku voisin olla ! Jotain bändijuttujakin saattais olla tarjolla pariltakin taholta. Kunhan nyt näkee mihin suuntaan tää homma etenee, mikään kun ei oo varmaa. Ajattelin alotella uutta harrastustakin muiden ohelle, jos vaikka alottais potkunyrkkeilyn.. :3 

Koska sunnuntai,  on aika alkaa valmistautua treeneihin. Valmistautumiseen kuuluu siis mystisesti kadonneiden tavaroiden metsästystä. Kaikki hukassa, aina. 

 

Ruusu ja pahaa suklaata

Viikonloppu mennä hujahti ohi vähä liianki nopeesti, jälleen kerran.

Perjantain vietin suosiolla kotona lepäillen, kun tahtoi työviikko ja vähäiset unet ottaa jaksamisen kannalta aika koville.. Lauantai aamu meni autossa istuen, hyvää musiikkia kuunnellen ja omasta rauhasta nauttien. 

Mikään ei oo parempaa kun ajella yksinään, antaa ajatusten lentää ja kuunnella lempimusiikkiaan just niin kovalla kun huvittaa! Tunnustan olevani semmonen road trip- ihminen. Haaveilen siitä et pääsisin tekee jonkun kesäreissun, jonka aikana vois kierrellä eri kaupunkeja ja tutustua niiden tarjontaan. Ja ajella ilman suurempaa kiirettä ja aikatauluja minne milloinkin sattuu huvittamaan.

Muuten lauantai meniki sit kaveria nähdessä, ja pahaa suklaata syöden. Saatiin naistenpäivän kunniaksi vaaleenpunaset ruusut eräässä kauppakeskuksessa asioidessamme. Ruusujen kylkiäisiksi saatiin viel jotai 70% suklaata, mistä ite en ainakaan ihan hirveesti tykkää. Mut koska suklaanhimo, niin tulihan seki popsittua. Hyi.

Tän päivän suuret suunnitelmat oli selviytyä töihin ajoissa ja katsastaa iskältä lainassa oleva auto. Suuren yllätyksen koin kun se meni jopa kerralla läpi. Pääsen siis jatkossakin töihin... Ja harrastamaan viikonloppu road trippejä Helsinkiin. Jeeeeee!

Töissä oli tänään muutenkin hieman lepposampaa ku normaalisti. Ihan kiva vaihteeks ettei oo kauheeta hulinaa. Pehmee lasku uuteen viikkoon ja silleen !

Ja koska oon kuitenki pohjimmiltani nörtti, päädyin suuren ketutuksen kera vaihtamaan käyttöjärjestelmää Windowsista takaisin Linuxiin. Alko tympiä seiskan hitaus ja muu toimimattomuus. Siis sillä et koneen muisti alko olla täynnä ei ollu tietenkää mitää tekemistä hitauden kanssa. Nimimerkillä varmuuskopioin koko koneen sisällön ulkoselle, ei siinä menny ku runsas 5 tuntia. Pitäs ehkä tehä useemminki, ei kestäis nii eeppisen kauaa. :D Mut tää ilta menee näissä merkeissä:

Kahvia, musiikkia ja käyttiksen muokkailua uuteen uskoon, jeeeeee! :)

"Vuosia myöhemmin, onko kaikki vieläkin sekaisin?"

Iltavuorojen ihanuutta, saat nukkua pitkään ja silti väsyttää niin maan helkkaristi. Tää viikko on tosin ollu kauheen kiva töissä. Jee!

Päässä pyörii miljoona asiaa mitä pitäis tehä, ja ideoita pukkais enemmän mitä ehtii toteuttaa. Ajatukset askartelee ihmissuhteiden parissa enkä oikeen osaa ottaa niistä selkoa. Mun pää on ku joku marketti pahimpaan ruuhka-aikaan, täynnä hälinää, katkonaisia keskusteluja, ja hirveetä hässäkkää. Ajatukset rynnii edestakasin ku kaistapäät kärryjensä kanssa tai vaihtoehtosesti jumittaa paikallaan, mut mitään yksiselitteistä ratkaisua ei saa aikaiseksi mihinkään. Paska vertaus, mut tähän hätään en keksi parempaakaan. :D 

  

Koska mun päässä on sekamelska, mikäpä parempi tapa purkaa kun näpertely.. Kierrätin vanhan rannekorun laukkukoruksi, avaimenperää suunnittelin mut siit tuliki liian massiivinen siihen tarkotukseen.Väänsin myös korviksia mm. jonku muumitalon kahvikupeista. :D

Kevään kunniaksi päätin tahtovani jonkun pirtsakan huivin. Mikäs sen parempi ku kirkas pinkki kera paljettien.. Tää oli hyvä idea siihen saakka kunnes tajusin et punanen tukka on hitusen ristiriidassa ton pinkin kanssa. Ja ei oo hirveen nopee projekti. Ehkä se on ennen kesää valmis! Ja ehkä annan sen joululahjaks jolleki tumma/vaaleetukkaselle jolle se sopii. :D

Viikonloppu tuloillaan, ja ahdistus kasvaa. Paikallaan ei osaa olla, mut tekemisen kehittelykin on kauheen vaikeaa. Ei siitä syystä etteikö sitä olisi, vaan koska valinnanvaikeus iskee. Liikaa vaihtoehtoja ja liian vähän aikaa..

Huomenna liikahdan taas pk-seudulle. Äiskälle&iskälle kyläilemään ja sumplimaan autojuttuja. Tittiksen kanssa kahveilemaan ja höpöttelemään. Ehkä Lapasen kanssa jotain hässäkkää tiedossa. Illalla sitte jotai viihdykettä, mitä ja missä, sitä mä en tiedä vielä. Saa nähä!  

I think I'm getting colder

Pim!
Elossa ollaan, kasaantuvasta univelasta huolimatta. Miksei ihminen opi koskaan menemään ajoissa nukkumaan? Heräsin viime yönä 3.45 syvimmästä unesta luullen et oon myöhäs töistä. Kivoja noi tollaset paniikkiherätykset, yritä sitte tommosen jälkee nukkuu se jälellä oleva kaks tuntia ennen kellon soittoa. No way. Ei onnistu.

Viime vkl oli kovin mukava, taas. Ainakin suurimmilta osin, inhottavampi osio oli kyl täysin itseaiheutettua, mut eipä siitä sen enempää.. Perjantaina lähdin siis töistä ajamaan kohti siskon hoodeja Espoossa, tarkoituksena nähdä kaveria ennen sen laivareissua, ja suunnata itse illalla Amaranthen keikalle. Aikataulut kusi niin lahjakkaasti että kerkesin 45min höpöttää kaverin kanssa, ennen kun pitiki jo juosta valmistautumaan iltaan.. Epätoivon iskiessä hiuksia laittaessa ja meikatessa,  päätin luovuttaa ja lähteä ilman sen suurempia ehostuksia liikkeelle. Piilarit  ja rajaukset simmuihin ja eikun menoks.

Sovittiin että nähään kaverin ja sen kaverien kanssa keskustassa ennen keikkaa, näin tehtiin. Matka Nosturille sujui mukavia rupatellessa ja nauraessa. Paikalle päästii just sopivasti kun lämppäribändi Smash into pieces oli keikan puolivälissä. Ihastuinpa sitten lämppäriinkin niin tulisesti et piti vallan ostaa paita ja levykin!  Kundien ulkonäöllä ja lavahabituksella ei sitte tietenkää ollu mitää tekemistä sen kanssa ! Porukkaa oli keikalla iha hitokseen siteeratakseni erästä Imatralaista. Tein taktisen virheen poistuessani hetkeks ennen Amaranthea ja päädyin chillailee seinän viereen. Eipä se tosin menoa haitannu!

Keikka oli aivan mahtava, saatto olla et itkupilli ehkä tirautti pari kyyneltä. Iiiiiiih!

Saatto myös olla et mun sisäinen fanityttö kirku onnesta paitaständille loikkiessaan, kun bändin jäsenetkin salakavalasti hiippaili jakelee nimmareita! Ja varsinkin kun Jake raapusti omansa mun ranteeseen, ja halas mua! Yhteiskuvaki piti saada, hetken joutu keräilee itteään enne ku siihe kykeni. Kuva on niin kauan ihan siisti, kun ignooraa mun harhailevan katseen ja "iik-en-saa-henkee-apua-paniikki" ilmeen sekä hillumisesta kärsineen tukan. :D Ei luoja mikä ääni sil miehel on, meinasin valuu jonneki lattialle kun se alko höpisee. I-H-A-N-A!

Fanityttöily vuodatus loppu sit tähän. Tarpeeks hysteriaa yhteen postaukseen!

Kotimatka keikalta sujui mukavasti, matkaseuraksi sain kaverin kaverin johon törmättii mun junaa venaillessa. Höpöteltii matka sitte musiikista ja muusta tärkeestä. Uudet ihmiset on kivoja! :) 

Lauantaina sit näin lapasta Helsingin suunnilla, pyörittiin kaupoissa, käytiin syömässä ja juteltiin ummet ja lammet kaikkee fiksua. Tai vähemmän fiksua. Onnistuin kuluttamaan törkeen summan rahaa Morticiaan, koska myyjäneitokainen oli viisas ja huomas heikon shoppailulakkoilijan. Päädyin sitte sovituskoppiin kera maailman mageimman pikkumustan ja cooleimman korsetin.. Eihän siitä mitää hyvää seurannu, tai seuras, ainaki ko. liikkeen liiketoiminnalle. Hupsista. Oli muutenkin vallan mukava lauantai. Harmi vaan sen päivän luonnollisena jatkumona saapuu ennen pitkää sunnuntai, joka on maanantain lisäks yks synkimmistä päivistä koskaan, ellei lasketa sitä et sillon on treenit. Joihin en kuitenkaan ehtinyt tällä kertaa..

Kaikenkaikkiaan oli taas jälleen kerran ihan superi viikonloppu! Kiitän asianosaisia. Uusiks taas piakkoin! Ens viikonloppuna? :D

Inkspiration.

Viikonloppu oli kerrassaan parhain hetkeen, paljon extempore fiilispohjalta tehtyjä juttuja, hyvää seuraa, roller derbyä ja muuta mukavaa tekemistä. Unet jäi hivenen vähäisiksi, mut kaikki muu kiva korvaa tän vieläki jatkuvan väsymyksen. Ainoo miinus pitänee antaa siitä että hukkasin mun hienon lepakkohuivin! Sniff. 

Mulla on pitkään muhinu päässä idea ekasta tatuoinnista. Tätäki oon vatvonu vaikka kuinka kauan, mut en oo uskaltautunu kuitenkaan asiaa suunnittelua suuremmalle tasolle viemään, koska en oo ollu täysin tyytyväinen ja varma siitä mitä haluaisin. Nyt mun visio ois piirtämistä ja yksityiskohtia vaille valmis, enää ei puuttus kun se hyvä piirtäjä ja se jonka kanssa sais tän projektin päätökseen.

Ideaa en tässä varsinaisesti aatellu suoraan jakaa, mut inspiskollaasi elementeistä joista toi mun unelmien tatska koostuu ois tässä:

Perus idis ois siis nörtti bad- ass Ariel, jossa kohtaa asenne, roller derby sekä fiftarihenkisyys kera noiden järkyttävän ihanien punasten pusuhuulten ja isojen silmien. :D Se että minne sen leiman tahdon, riippuu hyvinki pitkälti siitä kuinka paljon noista elementeistä saa revittyä matskua. Kylkeen ois hieno semmonen isompi, mut se kuulemma sattuu ihan helkkaristi, tiedä sit riittääks tämmösel nynneröl rohkeus siihen sit kuitenkaan.. :D

Jostain syystä myös industrialin hommaaminen samal rysäyksellä houkuttais jonku verran. Sitäki miettiny jonku vuoden pari, mut ei oo ollu sopivaa saumaa sitäkään ottaa, joten jokohan sitä kohta uskaltautuisi lävistettäväksi.. Viime kerrasta onki hetki aikaa !

Bats are taking over my closet..

Voihan lepakko. Ihan kun se Batman-haalari ei ois riittäny, ni tänää onnistuin törmäämään (kyllä, fyysisesti törmäämään) rekkiin jossa komeili huivi, joka oli kuvioitu milläs muullakaan kun niillä lepakkeilla. Itsehillinnän puuttuessa pitihän se kotiin raahata. Eiks oo ihan oikeutettua ostaa kirpparilla myytyjen tilalle uutta? :D

Voi luoja tätä väsymyksen määrää, nukuttua ei saa, siitä pitää huolen noi päänsisäset äänet jotka ei jätä mua rauhaan. Kuolema kuittaa univelat ja sillee. Plargh.

Huomenna olisi tarkoitus liikahtaa kohti Helsinkiä katsomaan ja oppimaan kuinka sitä roller derbyä pelataankaan! Muutama joukkuekaveri vahvistaa Jyväskylän rivejä, joten pakkohan se on mennä kannustaa, mikäli ääntä lähtee ! Tästä inspiroituneena tänään koitti operaatio "pimp my quads". Kännykkälaatu, koska laiskuus.

Leopardinauhat ja pinkit siivet tekee ihmeitä, nyt voin sit ens treeneissä viuhtoo menemään siivet ilmavirrassa lepattaen. Olettaen että parin viikon tauon jälkeen pysyn pystyssä..

Derbystä muihin urheilujuttuihin. Mä oon muuten aina jotenki vierastanu tätä vallitsevaa urheilukulttuuria ja sitä kuinka fanaattisesti urheiluun suhtaudutaan. En oo aiemmin tajunnu mitä siistiä on esimerkiks fanittaa jotain lätkäjoukkuetta tai jotain tiettyä lajia. En oo tajunnu sitä et miks niis peleissä pitää ravata ja miks niist pitää vaahdota. Pakko alkaa vissiin kääntää kelkkaansa pikkuhiljaa, koska musta on kasvamassa pelottavaa vauhtia samanlainen fanaatikko derbyn suhteen, ku mitä muutama kaveri on esimerkiks  lätkän tai hiihdon suhteen.. :D Mun potema urheiluviha tosin juontaa juurensa ainakin osittain johonki lapsuusaikoihin, ku muistan et porukat inhos yli kaiken kaikkia mahollisia urheilulajeja ja erityisesti niiden fanaattisia kannattajia, eikä ne ollu erityisen hyviä pitämään sitä salaisuutena muulta maailmalta. Tai multa.

Aamukahvia ryystäessäni koin jonkun valaistumisen ja taiteilin viisauden sanoja jääkaapin oveen muistuttamaan siitä että sitä on ihan itte vastuussa omasta onnellisuudestaan. Sen jos muistais niinä päivinä kun tuntuu silt et elämä potkii teräskärkisel maiharilla päähän..

Picture(less) introduction.

Jou. Piu. Tai miten tääl sit onkaan tapana tervehtiä.

Lukuisista epäonnistuneista bloginpito yrityksistä huolimatta päätin jälleen kerran viskata vanhan  menemään ja perustaa uuden. Miksikö? Siksi että mulla on ihan uusi konsepti tämän kyseisen blogin ylläpitoon, nimittäin se että sitä ei ole. Suhtaudun hyvinkin liberaalisti blogin sisältöön ja kirjoitusasuun ja päivitystahdista en aio ottaa mitään paineita. Edelliset kun on kaatuneet siihen että oon pääni sisällä rajannut blogin sisällön liian tarkasti johonkin kategoriaan, ja ottanut kamalaa stressiä siitä kun pitäis kirjottaa mutta kun ei tuu tekstiä. Joten aika pistää uusi lähestymistapa käytäntöön!

Jotta ette olis ihan ulalla millanen urpo tän epätoivosen uuden bloggausyrityksen takana on, seuraa muutama fakta. Ruudun takana kirjoittelee siis 23-vuotias elämäänsä toisinaan hyvinkin kyllästynyt yksilö,joka saattaa jonakin hetkenä nauttia elämästään ehkä liiankin täysillä ja olla onnellinen kuin giganttisen pähkinän naamariinsa tunkenut kurre, ja toisena hetkenä taas pudota pilvilinnoistaan hyvinkin rajusti tömähtäen takaisin tavallisten kuolevaisten pariin. Ruudun takana möllöttävä ihmisriekale rakastaa muunmuassa musiikkia, pelejä, Disney-leffoja, bassonsoittoa, valokuvausta, roller derbyä, kissoja, kaikkia höpöhöpö tyttöjuttuja, hyviä keskusteluja,sarjakuvakrääsää (batman <3) sekä mielikuvituksellisia ihmisiä. Tämä kyseinen yksilö myös omaa itse mitä lennokkaimman mielikuvituksen, semisarkastisen asenteen, urpoja mietteitä, kasvavan addiktion korkokenkiin, leffoihin ja sarjoihin, kahviin, sekä pakollisen tarpeen puhua . Paitsi vieraille en puhu, koska äiti on opettanu ettei saa. Hah.

Kyseessä olevalla pallerolla on toki myös inhonkohteita, joista lähes satavarmasti on luvassa avautumista. Muutamia mainitakseni: ötökät, tyhmät ja ajattelemattomat ihmiset (rinnastettavissa ötököihin..), turhanpäivänen valitus, tekopyhyys.  Jännä et lähes kaikki näistä liittyy ihmisten luonteenpiirteisiin. Mikä ihmisviha? Onks se ruokaa?

Työstäni en aio sen suuremmin avautua,  sen verran voin paljastaa että se liittyy jollain tapaa tän pallon viattomimpiin ja hienoimpiin yksilöihin. Kukaanhan ei toki arvaa tän argumentin pohjalta mitä teen. :D 


Pitemmittä puheitta, tervetuloa tutustumaan ristiriitaiseen, ehkä hitusen vinksahtaneeseen (mielikuvitus)maailmaani. Toivottavasti nautit seurasta. Epäilen, mut ainahan sitä voi toivoa.